Numeroiden merkitys? Olen lähiaikoina tekemässä numerojen symboleista ja eri numerosarjoista artikkelin. Eritoten se, että näen lähes päivittäin ajan 3:33 kellossa, pakotti minut tutkimaan kyseistä asiaa. Myös julkisuudessa olevat pahan onnen tai huonon maineen omaavat numerot; 13 ja 23 ovat artikkelin kohteena. Tulen myös kertomaan pedon luvusta 666 ja tarkastelemaan lähemmin, että mikä merkitys eri luvuilla on. Miksi ne saapuvat joka päivä meidän elämäämme. Onko tämä sattumaa vai ei? Tämä siis seuraavassa artikkelissa.

Kätkössä katseilta, piilossa on sielujen maailma. Matka meidät sinne vie, on portti kuolema. Kiertokulussa ajattomassa valo kirkas tanssii. Et muistaa sitä muuten voi ellet vaivu transsiin. M.N.

Tässä artikkelissa tutustun tarkemmin henkimaailmaan. Apuna olen käyttänyt erittäin pätevän hypnologin; Michael Newtonin kirjoittamia kirjoja, jotka koskevat juuri henkimaailmaa. Suurinosa tämän artikkelin teksteistä on peräisin hänen kirjojen eri luvuista. En tule kuitenkaan kirjoittamaan tähän aritikkeliin newtonin ja asikkaiden keskusteluja, joita kirjasta voi lukea. Vaan ennemmin perehdyn siihen, mitä newton on kirjoittanut aina näiden keskustelujen perään, joka ajaa aikalailla saman asian, eri muodossa vain. Hän teki yhden merkittävän löydön, jolla ei olla edes rajatieteen piirissä paljon kerskailtu, en tiedä miksi, mutta hän tajusi, että hypnoosin avulla voi päästä käsiksi edellisiin elämiin, sekä henkimaailmaan. Kirjassa hän on hypnotisoinut useita asikkaitaan ja he ovat muistanee henkimaailmassa olostaan, sekä edellisistä elämistä.

Esimerkiksi kristinuskossa käytetään väärää termiä kuvamaan siitä paikasta, johon joudumme kuoleman jälkeen. He nimittävät tätä paikkaa "taivaaksi". Myös muissa uskonnoissa on eri nimityksiä tälle paikalle. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kaikki nämä nimitykset ovat vääriä, sillä se oikea on todella henkimaailma.

On aika paradoksaalista, että kaikista olennoista juuri ihmisen täytyy tukahduttaa kuolemanpelkonsa elääkseen normaalia elämää. Biologinen vaistomme ei kuitenkaan anna meidän unohtaa täysin olemassaoloamme suuresti uhkaavaa vaaraa. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä voimakkaammin kuolema kummittelee ajatuksissamme. Uskovaisetkin ihmiset pelkäävät kuoleman olevan yksilöllisyyden loppu. Suurin kuolemaa koskeva pelkomme liittyy siihen, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, emmekä enää voi koskaan olla yhteydessä läheisiimme. Kuolema saa näyttämään kaikki maalliset päämärämme turhilta. Jos kuolema olisi kaiken loppu, elämä tosiaankin olisi merkityksetöntä. Jokin sisäinen voima saa meidät ihmiset kuvittelemaan tuonpuoleista elämää ja tuntemaan yhteyttä johonkin suurempaan voimaan tai jopa ikuiseen sieluun. Jos meillä todellakin on sielu, minne se menee, kun me kuolemme? Onko tosiaankin olemassa jonkilainen taivasten valtakunta, joka on täynnä viisaita henki- olentoja? Miltä siellä näyttää? Mitä siellä tehdään? Vastaako tuosta paratiisista jokin ylempi henkiolento? Nämä kysymykset ovat yhtä vanhoja, kuin ihminen itse, mutta jäävät yhä arvoituksiksi useimmille meistä.Oikeat kuolemanjälkeistä elämää koskevat vastaukset pysyttelevät henkisten lukkojen takana useimmille ihmisille. Tämä johtuu siitä, että emme kykene muistamaan sieluamme, mikä auttaa tietoisella tasolla sieluamme ja ihmisaivojamme sulautumaan toisiinsa. Pyrin kuvailemaan ja vastaamaan edellä mainittuihin kysymyksiin hieman. Suosittelen kuitenkin ostamaan Michael Newtonin kirjoittaman kirjan; Sielujen matka, jos haluat tietää tarkemmin kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin vastaukset, sekä muutenkin tietää tarkasti, että mitä todella henkimaailmassa tapahtuu. Nyt kuitenkin valoitan muutamalla kirjan kappaleella teille, että mistä oikein on kysymys.

Vastoin joidenkin ihmisten uskomuksia sieluja ei usein juurikaan kiinnosta, mitä ruumille tapahtuu, kun se on fyysisesti kuollut. Kyse ei ole tunteettomuudesta, henkilökohtaisia tilanteita tai taakse jääneitä ihmisiä kohtaan, vaan pikemminkin kuoleman lopullisuuden hyväksymisestä. Sieluilla on kiire henkimaailman kauneuteen. Monet sielut haluavat pysytellä kuolinpaikkansa lähettyvillä muutaman maan vuorokauden ajan, yleensä hautajaisiin saakka. Aika kulkee selvästikin nopeammin sielutasolla, joten muutaman maapallon päivä on sieluille ehkä vain joidenkin minuuttien tuntuinen. Odottamaan jääneillä sieluilla voi olla vitkastelulleen useitakin syitä. Esimerkiksi murhatun tai äkillisesti onnettomuudessa kuolleen ihmisen sielu ei usein tahdo jatkaa matkaansa aivan välittömästi. Tälläiset sielut ovat yleensää hämmentyneitä tai vihaisia jostakin. Äkillinen fyysisen muodon jättäminen pitkäaikaisen sairastelunkin tuloksena on keskivertosielulle järkytys, ja juuri tästä syystä se saattaa olla haluton jatkamaan matkaansa maallisen kuoleman jälkeen.

Miten voimme parhaiten valmistautua omaan kuolemaamme? Elämämme voi olla joko lyhyt tai pitkä, terve tai sairauden rasittama, mutta kaikkien meidän on joskus kohdattava kuolemaillemme sopivalla tavalla. Jos olemme kärsineet pitkäaikaisesta sairaudesta, meillä on ollut riittävästi aikaa sopeutua tulevaan, kunhan olemme selvinneet alkujärkytyksestä, kieltämisestä ja masennuksesta. Kun kuolemme äkillisesti, mielemme on käytävä samat asiat läpi oikotietä. Kun fyysinen elämämme lähestyy loppuaan, meillä kaikilla on kyky yhtyä korkeampaan tietoisuuteemme. Kuoleman tapahtuessa meidän on kaikkien helpointa saavuttaa henkinen tietoisuus, kun aistimme, miten sielumme on yhteydessä ikuisuuteen. Vaikka joidenkin kuolevien ihmisten mielestä tapahtumien hyväksyminen on vaikeampaa, kuin luopuminen, kuolevien parissa tyskentelevät hoitajat sanovat, että lähes kaikki pääsevät rauhanomaisesti asioista irti lähellä loppua. Monet kuolevat ihmiset tajuavat, että heitä odottaa jokin universaali hyvä. Kuolevat ihmiset käytvät läpi muutosprosessia, jossa heidän sielunsa eroaa haltuunsa ottamastaan kehosta. Kuolemaa pidetään usein elämänvoiman menetyksenä, vaikka asia on juuri päinvastoin. Menetämme kyllä ruumiimme kuolessamme, mutta ikuinen elämänenergiamme yhtyy jumalallisen ylisielumme voimaan. Kuolema ei ole pimeyttä, vaan valoa. Michael newtonin asiakkaat kertovat, että muistettuuan jonkin aikaisemman kuolemansa, he ovat niin täynnä uudelleenlöytynyttä, maallisen kehon taakse jättämisen tuomaa vapaudentunnetta, että he tuskin malttavat odottaa henkistä matkaansa tuttuun ja rauhalliseen määränpäähänsä.

Vaikka sielut jättävätkin ruumiin vauhdikkaasti, vaikuttaa siltä, että henkimaailman astumista suunnitellaan tarkkaan. Palaaminen myöhemmin maapallolle takaisin uutta elämää varten tapahtuu puolestaan paljon nopeammin. Tunnelin sijainti maapalloon nähden vaihtelee hieman eri newtonin asikkaitten kertomuksissa. Jotkut vastikään kuolleet henkilöt näkevät sen avautuvan välittömästi ruumiinsa yläpuolelle, ennen kuin astuvat tunneliin. Sillä, miten paljon aikaa kuluu tähän käytävään siirtymiseen, ei kuitenkaan tunnu olevan kellekkään suurta merkitystä.

Kun newtonin asiakas oli käynyt läpi kuoleman kokemuksen ja kulkenut tunnelista, hän alkoi ajatuksissaan sopeutua rauhallisesti kehottomaan tilaansa kulkien samalla eteenpäin henkimaailmassa. Pienet alkuepäröinnin jälkeen hänen ensinmmäiset mielikuvansa heijastelivat puoleensavetävää hyvänolontunnetta. Tämä on varsin tavanomainen tunne. Kun sielu on tullut ulos tunnelista, se on kulkenut ensimmmäisen henkimaailman johtavan portin läpi. Useimmat tajuavat tässä vaiheessa, etteivät he olekkaan kuolleita, vaan, että he ovat vain jättäneet taakseen maallisen ruumiinsa taakan. Tämä ymmärrys synnyttää eriasteista hyväksymisen tunnetta sielusta riippuen.

Monella on tapana ajatella, että kuoleman jälkeen sielusta tulee kaikkitietävä. Tämä ei ole täysin totta, sillä sopeutumisvaiheen pituus on vaihteleva. Siihen vaikuttavat kuolinolosuhteet, niiden juuri päättyneen elämään liittyvien muistojen vahvuus, jotka kytkevät sielun maapallon tasolle, sekä sielun yleinenkehitystaso. Törmätään regressiossa usein vihantunteeseen silloin, kun nuori ihminen kuolee äkillisesti. Tällä tavalla henkimaailmaan siirtyneet sielut ovat usein hämillään ja epätietoisia siitä, että ovat jättäneet rakkaimpansa taakseen sen suuremmitta varoituksitta. He eivät ole olleet valmiita kuolemaan, ja jotkut ovat surullisia ja orpoja jätettyään kehonsa.

Jos sielua vaivaa jokin ksken jäänyt tehtävä, se tapaa usein ensimmäiseksi oppaansa. Nämä pitkälle kehittyneet henkiopettajat ovat valmiina vastaanottmaan ennenaikaisen kuoleman aiheuttamat sielun tunteenpurkaukset. Newton ei kuitenkaan ole huomannut oppaiden kehottavan käymään perusteellisesti läpi kaikkia epäselviä ajatuksia heti henkimaailman portilla. Karmisten läksyjen pohdiskelua varten on olemassa parempiakin hetkiä ja paikkoja, joita kuvaillaan möyhemmin tässä newtonin kirjoittamassa kirjassa. Kuolemanjälkeisestä mielentilastaan huolimatta asiakkaani hihkuvat innoissaan nähdessään taas henkimaailman ihmeet. Tätä ihastelua saattelee usein myös hyvänolontunne siitä, että kaikki maalliset huolet, eritoten fyysiset kivut, ovat jääneet taakse. Henkimaailma edeustaa ennenkaikkea lepopaikkaa sielun matkalla. Vaikka välittömästi kuoleman jälkeen saattaakin vaikuttaa siltä, että olemme yksin, emme ole erillämme muista, emmekä vailla apua. Näkymättömät voimat ohjaavat meidät portin läpi.

Vastatulleilla ei ole paljonkaan aikaa leijuskella ympäriinsä ihmettelemässä, minne he oikein ovat tulleet ja mitä heille seuraavaksi mahtaa tapahtua. Oppaamme ja lukuisat sielunkumppanimme ja ystävämme odettelevat meitä portin lähettyvillä, jotta voisimme kokea tulleemme tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Itse asiassa tunnemme heidän läsnäolonsa jo kuolinhetkestä alkaen, sillä alkusopeutumisemme riippuu paljolti näiden ystävällisten henkien vaikutuksesta sieluumme, joka palaa henkimaailmaan.

Lopuksi haluan muistuttaa teitä siitä, että en voi enempää kirjoittaa kirjan tekstejä, joten suosittelen ostamaan 315-sivua kattavan Michael Newtonin kirjoittaman kirjan; Sielujen matka - kirjan.